Maa-Tuska on melankolisten balalaikkojen säestämä, fantastinen aikuisten satu, räävitön ja nerokas musikaali. Tyylilajiltaan siis kaukana realismista, mutta teemat ovat suoraan tästä päivästä: hyvinvointivaltion alasajo, retoriikka, fasismin ajatusmaailma, kriisiin joutunut sivistys.
On sydäntalvi 1891-92. Pietari on tuhoutunut täysin kaameassa tulipalossa. Ryhmä ylimielisiä ja aristokraattisia mutta nyt myös kodittomia Keisarillisen Aurinkoteatterin artisteja nousee salonkivaunuun ja lähtee junallaan valloittamaan Siperiaa, vain joutuakseen sivuraiteelle ja raivopäisen syöjättären kynsiin.
Kananjalkaisessa mökissään vaaniva Ohranan agentti, hirmuinen noita Baba Yaga, vie uhreiltaan oikeuden ääneen, tahtoon ja ihmisoikeuteen. Noita kätkee heidän sielunsa pieneen maatuska-nukkeen, jonka sitten hautaa syvälle ikiaikaisten kuusien juurteisiin.
Lumiseen erämetsään sijoittuva, melankolisten balalaikkojen säestämä, fantastinen aikuisten satuwestern kaivelee rinnakkaisen historiankertomuksen ja karnevalistisen esitystyylin keinoin meidän päivämme fasismin syntyjä, kehitystä ja ajatusmaailmaa. Miksi juuri nyt, kun olemme miltei saavuttaneet pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja sen myötä päässeet lähemmäksi yhteistä päätöksentekoa ja sukupuolten, etnisten, uskonnollisten ja seksuaalisten ryhmien välistä tasa-arvoa – miksi juuri tällaisella hetkellä harhaudumme kuvittelemaan, että yhteiskuntaa voi johtaa kuin yritystä? Miksi annamme populistien yllyttää ja pelotella meitä antamalla vähäpätöisille asioille emotionaalisia merkityksiä, joiden tehtävä on vain harhauttaa meitä, kun he purkavat yhteiskunnan turvaverkkoa altamme? Miksi me annamme heidän tehdä maastamme eriarvoyhteiskunnan – jakaa suomalaiset heihin, joilla on,
ja heihin, joilta kaikki otetaan?
Aurinkoteatterin Maa-Tuska on hauska ja vauhdikas esitys, mutta osuvuudessaan lapsille liian tyly.