Aurinkoteatterin ensimmäinen produktio, jossa Tšehovin samanniminen klassikko toimi vain trampoliinina jollekin aivan muulle.
“Setämäisesti sanottuna tästä pumpusta saattaa vielä tulla jotain, sillä lavalla he osaavat esiintyä. Mutta kannattaako ruveta piereskelemään juuri silloin kun esitys saattaisi vielä pysyä hanskassa? Oliko ohjaaja kahvilla silloin kun ihmiset alkoivat pistää sekaan omiaan?”
Hannu Harju
Uusi Suomi 7.2.1989
“Pilkkomalla tšehovilaista dramaturgiaa Irina Krohn on tuonut Kolme sisarta lähelle ryhmän pirstoutunutta ja ankarasti nykytodellisuuden näköistä teatterikäsitystä. Lopputulos, Kolme sisarta ja aurinkoinen yö, on vaativaa teatteria, mutta jättää katsojan mielen luovasti selkoselleen.”
Hannu Nieminen
City 28.4.1989
“Harjoitustilanteet olivat uskomattoman väkivaltaisia. Minä potkin irti Kinon yhden pylvään kulman metallivahvikkeet, juoksin itkien ulos, Milka pakeni tuon tuosta paikalta, Irina rääkyi taukoamatta, Jouko demonstroi ja heitteli ihmisiä valtavilla kengillään.”
Pentti Halonen, 1994 TEAKin lopputyöstä
“Ryhmätyökirjoittaminen”