J.H.Romanin huilusonaatteja sekä groundeja
Tutustuin Romanin huilusonaatteihin vasta viime vuonna vaihtolukukaudellani Tukholman kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa, jossa nokkahuilisti Dan Laurin esitteli ne minulle. Huilusonaatit julkaistiin vuonna 1727, ja ne ovat Romanin ainoa kokonainen teoskokoelma, joka on ilmestynyt painettuna hänen elinaikanaan. Tyyliltään ne vastaavat Händelin ja Telemannin huilumusiikkia, mutta sisältävät tuoreita, lähes erityisiä piirteitä, joita en ole muualta löytänyt tuon ajan huilumusiikista. Yksi valitsemistani sonaateista ei ole tästä 12 sonaatin kokoelmasta. Löysin sen ALVIN-sivustolta (Digitaalisten kokoelmien ja digitoidun kulttuuriperinnön alusta) etsiessäni Romanin musiikkia ja vaikuttaa siltä, että se ei ole kokonainen sonaatti – roomalaisen opusmerkin BeRI 213:n alta löytyi vain kaksi osaa jotka oli merkattu niin, että ne muodostaisivat huilusonaatin nro 13.
Muu konsertin ohjelmisto koostuu erilaisista kokoelmista, kuten John Walshin Division Flute, Diego Ortizin Il trattado de glosas ja M.Marais’n Pièces de viole, Livre II. Kappaleet ovat kaikki suosittujen teemojen tai sävelmien diminuutiota, jotka on rakennettu basso-ostinaton eli groundien päälle.
-Marjana Jocif