TEATER MARS uppsättning av Aleksis Kivis Sju bröder.
En skildring av den historiska resan från ett frihetens naturtillstånd till ett civiliserat samhälle, en tragikomedi om den finska manlighetens sju arketyper.
I TEATER MARS version spelas de sju bröderna av kvinnor. En komedi om mansroller snarare än män, om mänsklig utveckling, om tiden och förändring.
Regissör Joakim Groth: om 7 bröder
“Jag ville samla ihop olika kvinnliga skådespelare som jag arbetat med genom åren till ett gemensamt projekt och försökte hitta en pjäs för det ändamålet. Sju bröder föreföll mej som en utmanande och lockande möjlighet.
Vad är det manliga, och hur mycket spelrum finns det kring de manliga stereotyper man först hamnar in i när skådespelare gör roller av andra kön än deras eget. Å andra sidan är ju de sju bröderna i sig en slags stereotyper, nästa karikatyrer, och det är en väsentlig del av romanens komik. Det medför att det här snarare är fråga om manliga roller än om män, om beteende snarare än identitet. Tesen är alltså att också en kvinna kan bete sig enlig ett manligt rollmönster. Vi kan tänka oss nånting “kvinnligt” hos en man liksom “manligt” hos en kvinna. Och det intresserade mej helt enkelt att se hurudana män de här kvinnorna skulle bli i berättelsen om de sju bröderna.
I första hand handlar det om ett kollektiv mänskor med tonvikt på kollektiv. De har en gemensam identitet, de hör ihop, och mellan dem finns ett kollektivs dynamik. Det är fråga om makt och påverkan, om förhållanden, om relationen mellan det kollektiva och det individuella. Där finns det en dynamik mellan dem som dominerar och dem som är mera i bakgrunden, också där finns det olika identiteter och roller, också där finns det konflikter och solidaritet.
Ett kollektiv är ju ett slags samhälle och står därför inför möjligheten att utvecklas eller faran att stagnera. Här står friheten och “naturtillståndet” både som nånting icke-önskvärt och som en resurs, det innehåller nånting som bör integreras när bröderna anpassas till det önskvärda samhället och ordningen. Så långt det är möjligt, och det är kanske inte så långt. Det har inspirerat mej att se det som en allegori över den finska historien, börjande från avskiljandet från Sverige via den ryska tiden till självständigheten och krigen, och till slut till det moderna samhället.
Sätter man upp en klassiker förhåller man sig också på något sätt till en tradition, det kommer man ju inte ifrån. Och i vårt fall är bestäms det väl delvis redan av utgångspunkten, av att bröderna spelas av kvinnliga skådespelare – dvs att förhållningen är ironisk och lekfull, och att vi mot den bakgrunden är fria att göra vad som helst. Jag antar att det blir en rätt så teatral uppsättning, en tragikomedi där traditionen hela tiden finns med som en slags kuliss. Nåja, det här är ju allt bara regiidéer. Givetvis strävar jag efter att göra en uppsättning som är rolig och berörande i sig, bortsett från kön, historiska teman och tradition. Det har att göra med skådespelararbete snarare än regi, och det är sist och slutligen där teatern blir till i sin djupaste form. “
TEATER MARSin näkemys Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.
Tarina on historiallinen matka vapaasta luonnontilasta sivistyneeseen yhteiskuntaan, tragikomedia suomalaisen miehisyyden seitsemästä arkkityypistä.
TEATER MARSin versiossa seitsemää veljestä esittävät naiset. Komedia kertoo pikemminkin miehisistä rooleista kuin miehistä, inhimillisestä kehityksestä, ajasta ja muutoksesta.
OHJAAJA JOAKIM GROTH: 7BRÖDERISTÄ
“Halusin koota yhteen erilaisia naisnäyttelijöitä, joiden kanssa olin tehnyt töitä vuosien varrella ja etsin tähän tarkoitukseen sopivaa näytelmää. Seitsemän veljestä tuntui haastateltavalta ja houkuttelevalta mahdollisuudelta.
Minua kiinnostaa se, mikä on miehisyyttä ja miten paljon liikkumavaraa löytyy miehisten stereotyyppien ympärillä, joihin törmää kun näyttelijä tekee vastakkaisen sukupuolen rooleja. Toisaalta seitsemän veljestä ovat itsessään eräänlaisia stereotyyppejä, melkein karrikoituja ja se seikka on tärkeä osa romaanin komiikkaa. Kysymys on pikemmin miehisistä rooleista kuin miehistä, käyttäytymisestä kuin identtiteetistä. Väitteeni on, että myös nainen voi käyttäytyä miehisten roolimallien mukaisesti. Voimme nähdä miehessä jotain “naisellista”, kuten naisessa jotain “miehistä”. Ja minua kiinnosti yksinkertaisesti nähdä millaisia miehiä näistä naisista tulisi seitsemän veljeksen tarinassa.
Näytelmä kertoo ryhmästä ihmisiä ja ensisijaisesti ryhmästä, kollektiivisuudesta. Heillä on yhteinen identiteetti, he kuuluvat yhteen ja heidän välillään vallitsee ryhmän dynamiikka. On kysymys vallasta ja vaikutusvallasta, yksilöiden välisistä – sekä ryhmän ja yksilön välisistä suhteista. Vaikutusvaltaisten ihmisten ja taustavaikuttajien välillä vallitsee dynamiikkaa, myös heillä on erillaisia identtiteettejä ja rooleja, niissäkin on ristiriitoja ja solidaarisuutta.
Ryhmä on eräänlainen yhteiskunta ja sillä on mahdollisuus joko kehittyä tai jämähtää paikalleen. Vapaus ja “luonnontila” ovat sekä jotain epäsuotavaa että mahdollisuus. Se sisältää jotain, joka tulisi saada säilymään kun veljeksiä sopeutetaan toivottuun yhteiskuntaan ja järjesteykseen. Niin kauan kuin se on mahdollista, ja se ei välttämättä ole kauan. Minulle seitsemän veljestä on näyttäytynyt suomalaisuuden historian vertauskuvana, alkaen Ruotsista irrottaumisesta venäläisen kauden kautta itsenäisyyteen ja sotiin, ja lopulta nykyaikaiseen yhteiskuntaan.
Kun tarttuu klassikkoon, asettaa itensä jollain lailla suhteeseen traditioon, siitä ei pääse mihinkään. Meidän tapauksessamme jo lähtökohtana on suhde traditioon, koska veljeksiä näyttelevät naisnäyttelijät. Suhde romaaniin on ironinen ja leikillinen, ja tätä taustaa vasten olemme vapaita tekemään mitä vain. Oletan, että tulkinnastamme tulee teatraalinen tragikomedia, jossa traditio on ikään kuin kulissina esitykselle. Tietysti tavoittelen jotain hauskaa ja koskettavaa itsessään, katsomatta sukupuolirooleja, historiallista teemaa tai traditiota. Ja se syntyy näyttelijäntyön kautta, pikemmin kuin ohjaamalla. Sitä kautta teatteritaide löytää lopullisen, syvemmän muotonsa.”
Ohjaus ja dramatisointi Joakim Groth. Käännös Elmer Diktonius. Seitsemänä veljeksenä Hellen Willberg, Åsa Nybo, Anna Hultin, Birthe Wingren, Marika Parkkomäki, Nina Hukkinen ja Åsa Wallenius. Niklas Häggblom näyttelee kaikki muut roolit ja muusikkona mukanaTom Salomonsen.